Wien-Bratislava-Budapest

KARSTULAN MIESLAULAJAT
OPINTO- JA VIRKISTYSMATKA WIEN- BRATISLAVA-BUDAPEST

4.-10.6.2018

Maanantai 4.6. Lähdimme matkaan Karstulan Liikenteen bussilla. Pysähdyimme syömään Lahden Renkomäessä. Bussissa ihmettelimme, varsinkin me vanhimmat, puhelimiimme tullutta merkillistä ”hässäkän kuvaa”.

Uusi tekniikka oli siis valloittanut meidät ja saimme matkalippumme sähköisesti. Aina oppii jotakin uutta. Eino Meriläinen opetti meitä vielä ottamaan valokuvan lipustamme.

Check in Helsingin lentoasemalla sujui jo helposti. Olimmehan kuoron mukana tehneet jo niin monia unohtumattomia matkoja. Rutiinia siis oli.

Finnairin lento AY 1475 lähti melkein ajallaan ja kapteeni Jari Niskanen toivotti meidät tervetulleeksi lennolle kohti Wieniä. 52 kuoron matkaajaa odotti toiveikkaana ja hyvällä mielellä mitä edessä oleva matka tuo tullessaan.

Laskeuduimme Wieniin 18.35 ja oppaamme Kirsi Hytönen oli meitä vastassa kentän tuloaulassa. Pienen odottelun jälkeen joukko oli koolla ja matka kohti hotelliamme pääsi alkamaan. Majoituimme kaupungissa Hotel&Palais Strudhof – hotelliin.

 

 

 Vaikka matka oli ollut jo pitkä, suurin osa lähti etsimään kaupungilta ruokapaikkaa. Sellainen löytyikin ja suuri joukko istuikin pitkän pöydän ääressä lähikuppilassa. Kyllä jättihampurilainen maistui. Myös uni sen jälkeen.

Tiistai 5.6. Hotellin maistuvan aamupalan jälkeen lähdimme oppaamme Kirsin johdolla kaupunkikierrokselle. Asiaa tuli paljon. Kuulimme tarinaa Johann Strauss nuoremmasta, ”valssikuninkaasta”, joka sävelsi unohtumattoman An der schönen blauen Donau valssin ja paljon muuta. Näimme Tonavan kanavineen. Kuulimme että Wienissä on yli 100 pilvenpiirtäjää, joista korkein on 220 metriä korkea. Saimme kuvauksen Wienin puistoista, joita on 2300 kappaletta. Kirkkoja on 370, joista kuuluisin oli Pyhän Tapanin kirkko. Siellä kävimmekin ja monet kiipesivät kirkon torniin ihailemaan kaunista kaupunkimaisemaa.

Hofburgin linnaan mennessä saimme mukaamme myös Virva- oppaan, koska joukkomme oli niin suuri. Tungos oli valtava. Turisteja oli paljoin ja lisäksi kulkua oli rajoitettu presidentti Putinin vierailun johdosta. Näimme, kuinka punaisia mattoja laitettiin kuntoon valtiovierailua varten. Myöhemmin joku väitti jopa nähneensä Putinin.

 

 

 

 

 

 

Putinista huolimatta matkamme kaupungilla jatkui.

Näimme Praterin puiston ja maailmanpyörän. Kuulimme, että toisen maailmansodan aikana 23% taloista oli tuhoutunut. Näimme Schwedenplatzin, jossa ruotsalaiset olivat jakaneet ruokaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen pakolaisille ja muille avun tarvitsijoille. Nykyisin paikalla on monia hyviä ravintoloita.

Asiaa kuninkaista riitti. Parhaiten jäi mieleen Frans Joosef I, joka oli Habsburgien monarkian viimeinen edustaja. Hän oli Itävallan keisari ja Unkarin kuningas. Hänellä oli kauneudestaan kuuluisa vaimo Elisabet, keisarinna ja kuningatar, joka oli oman aikansa Diana ja hänestä on tehty monta elokuvaa. Keisarinnan kutsumanimi oli Sissi.

Ihmetystä herätti laivaston komentajan patsas. Eihän Itävallassa ole edes merta! Tässä tulikin esille historian kiinnostavuus. Itävalta ja Unkari ovat olleet samaa valtakuntaa, ja joskus se on ollut merimahti. Mieleen jäi sotapäällikkö Radetzkyn patsas. Hänen kunniakseen on tehty marssi, jonka olemme niin monta kertaa kuulleet Wienin Filharmoonikkojen Uuden vuoden konsertin päätteeksi televisiosta.

Illalla pukeuduimme ”smart casual”-tyyliin. Odotettavissa oli yksi matkamme kohokohdista: Konsertti Schönbrunnin linnassa. Palatsi on entinen keisarillinen huvilinna, jota käytettiin kesäisin. Komea se olikin. Kaikki mikä näytti kullalle varmaankin oli sitä.

 

 

 

 

 

 

Meille esiintyi linnan oma orkesteri solisteineen. Sali oli tupaten täynnä. Kuuntelimme hienoa musiikkia. Konsertin alkupuoli oli Mozartia ja väliajan jälkeen kuulimme Straussien musiikkia. Loppu huipentui Tonava kaunoiseen ja Radetzky- marsiin, jossa yleisö pääsi mukaan taputtamaan Uuden vuoden konserttien tapaan. Kyllä tuli juhlava olo!

Keskiviikko 6.6. Vapaapäivä, jolloin jokainen voi tehdä itselleen mieluisan ohjelman. Aluksi ihailimme muutaman ystävän kanssa Liechtenstein suvun palatsia ja puistoa, joka sijaitsi aivan hotellimme vieressä.

Iltapäivällä menimme raitiovaunulla numero 38 Wienervaldin metsäalueella sijaitsevaan Grinzingin kylään. Paikka on täynnä ravintoloita ja se onkin turistien suosimaa aluetta.

Wievierter viinit maisteltiin Zum Martin Sepp ravintolassa. Ruokapaikka löytyi aivan vierestä ja siellä maisteltiin heuriger viinin kera Wienersnitseliä!

Matkamme jatkui vielä ylös Kahlenberg vuorelle, josta oli hienot näkymät kaupunkiin.

 

Torstai 7.6. Luovutimme huoneet aikaisin. Matka kohti Bratislavaa alkoi. Mukaamme lähti Unkarista tullut opas Ilona Tarr ja bussin kuljettaja Yrjö.

Kirsikin oli vielä mukana ja hän opasti meitä matkalla monista asioista.

Kuulimme selostuksen Itävallan kouluoloista. Kouluun mennään 6- vuotiaana. Kouluvuodet jakaantuvat eri tavalla kuin meillä. Alakoulu on 4-vuotinen, sitten on 4 vuotta keskikoulua ja vielä 4 vuotta lukiota tai ammattikoulua.

Koulutuserot ovat suuret. Syntyperä ohjaa paljon koulunkäyntiä. Kouluruokailua ei ole. Välitunnit ovat 5 minuutin mittaisia. Opettajat vaihtuvat usein. Kovin oli erilaista.

Palkoista kuulimme, että opettajat saavat vuodessa 14 kuukauden- ja valtion virkamiehet 16 kuukauden palkan. Alakoulun opettajan bruttopalkka on 1400 euroa kuukaudessa ja keskikoulun opettajan vastaava on 1800 euroa. Verotus Itävallassa on korkea.

Naiset ovat kouluoloista johtuen yleensä osa-aikatyössä. Naisten eläkeikä on 60 vuotta ja miesten vastaava 65 vuotta.

Oppaamme Kirsi kertoi edelleen, että moottoritiet ovat maksullisia.

Opasta kuunnellessa ylitimme huomaamatta Slovakian rajan ja pian Bratislava alkoi jo häämöttää horisontissa. Bratislavassa on 750.000 asukasta. Palkkataso Slovakiassa on matala, keskipalkan ollessa 850 euroa kuukaudessa. Eläkkeet ovat huonot. Teollisuutta on paljon mm. autotehtaita.

 

 

Aluksi ajoimme bussilla Bratislavan linnan edustalle. Näimme Pyhän Martin kirkon ja kruunajaiskirkon, jossa Unkarin kuninkaalliset kruunattiin.

 

Bratislavan Linna

 

Vierailimme arkkipiispan talossa ja kiertelimme vanhaa kaupunkia. Ruokailimme Bratislava Flag Ship ravintolassa, jossa pidimme myös pienimuotoisen konsertin.

Lauloimme Kirsille kiitoslauluiksi Armin ja Valonpisaroita. Toivotimme hänet tervetulleeksi ensi vuonna kuoron 70- vuotisjulaan. Hyvästelyt olivat lämpimät puheineen ja lahjoineen. Kirsi lähti takaisin Wieniin.

 

 

 

Matka jatkui kohti Unkaria ja Budapestia. Oppaamme Ilona kertoi meille Unkarista. Työttömyysaste on 4,5%. Nykyisin Unkarissa on pakko mennä töihin. Ellei töitä tee, menettää sosiaaliturvan, lapsilisät ja edullisia lainoja ei saa.

Unkarissa on luonnon metsiä vain 7%. Kaikki muut metsät on istutettu. Sen kyllä huomasi. Viljeltyjä peltoja oli silmänkantamattomiin, horisontista horisonttiin. Sato voidaan kerätä jo heinäkuussa. Vuokraviljely on yleistä.

Liikenne oli moottoritiellä vilkasta. Ilona kertoikin, että Unkari on läpikulkumaa idän ja lännen välillä. Tavaraa kulkee paljon. Kesällä Unkarin läpi matkustaa 7 miljoonaa turkkilaista kotimaahansa ja takaisin Eurooppaan. Ajomatkojamme viihdytti bussin takaosassa reipas laulu ja Ollin ukulele soi niin kaihoisasti.

Unkari on sukulaiskielemme. Kielet ovat eriytyneet 6000 vuotta sitten. Sijamuodot ovat samoja , samoin vokaalit, sanojen paino on ensimmäisellä tavulla. Puheen nuotti on sama. Samankaltaisia sanoja ovat esim. mennä- menni, veri- ver, käsi- käs.

Matkalla huomion kiinnitti valtava kotkapatsas vuoren rinteellä. Ilona kertoi, että unkarilaiset uskovat, että heidän kansansa on syntynyt kotkasta.

Budapest lähestyi. Asukkaita on 1,8 miljoonaa. Ohitimme Gellert kukkulan. Ajoimme Elisabetin sillan kautta Pestin puolelta Budan puolella. Pian olimme Verdi Grand hotellilla.

Majoittumisen jälkeen monet kävivät vielä vaihtamassa rahaa läheisessä kauppakeskuksessa. Unkarissa ei olekaan euroja. Forintteja oli pakko opetella käyttämään. Se oli outoa. Olemme jo niin tottuneet siihen, että euro kelpaa kaikkialla! Ilta oli jo pitkällä. Nyt uni maistui.

Perjantai 8.6. Aamiaisen jälkeen lähdimme kaupukikierrokselle. Nähtävää riitti. Kuulimme, että unkarilaiset ovat tulleet Budapestin alueelle n. 1000 vuotta sitten. Budapestissä on 32 kaupunginosaa. Kuulimme kommunismin ajasta. Sen ajan tunnetuin johtaja oli Janos Kadar. Nykyisin kommunismin muistot on viety pois ja esim. kaikki sen ajan patsaat on siirretty kaupungin ulkopuolelle patsaspuistoon. Unkari liittyi Euroopan Unioniin vuonna 2004. Netto palkka on keskimäärin 800 euroa.

 

Pysähdyimme Sankarten aukiolle. Aluksi kuuntelimme jazz- orkesterin soitantaa ja sen jälkeen kuulimme todella kattavan esitelmän Unkarin entisistä kuninkaista. Ilona osasi asiansa.

Pidimme myös pienimuotoisen konsertin aukiolla. Lauloimme isänmaallisia lauluja. Väkijoukko kuunteli kiinnostuneena ja aploodit olivat sen mukaiset.

 

Matka jatkui. Kävimme tutustumassa unkarilaiseen kylpylään. Osa siellä vierailikin seuraavana päivänä. Erikoista oli se, että kylpylän vesi tulee maan alla olevasta kuumasta lähteestä. Näitä kuumia lähteitä on unkarissa yli 1000 kappaletta.

 

 

Kiertomatkan aikana näimme julkkisravintolan, jossa maailman mahtimiehet ja muut kuuluisuudet käyvät syömässä. Myös monet Suomen päämiehistä ovat siellä käyneet. Näimme maailman vanhimman luistinradan sekä terrorimuseon, jossa muistellaan vuoden 1956 kansannousun uhreja.

Jatkoimme matkaa eduskuntatalon kautta Margit saaren ohi Tonavan yli Pestin puolelle. Ajoimme linnavuorelle, jossa sijaitsee luostareita ja Matiaksen kirkko.

Myös kuninkaan linna on ollut alueella 1300- luvusta lähtien.

Kävimme vielä kauppahallissa, joka oli näkemisen arvoinen. Sitten menimme hotellille ja aloimme valmistautua Tonavan jokiristeilyä varten

Saavuimme bussilla jokilaiva Sironan laiturin viereen. Aluksi kuoron puheenjohtaja Olavi Piispanen piti tervehdyspuheen ja matkanjohtajamme Simo-Heikki Rosenström kertoi leppoisaan tyyliinsä illan järjestelyistä. Myös kuoron johtaja Olli Oikari nostatti puheellaan kuoron henkeä.

Ensimmäinen ohjelma olikin mieluinen. Aloitimme ruokailulla. Runsas ruokapöytä houkuttelikin matkaajat herkkujen ja juomien ääreen. Ei aikaakaan, kun vilkas puheen sorina jo täytti laivan. Laiva lipui pitkin Tonavaa tummuvassa illassa. Kaupunki oli hienosti valaistu. Sitä kelpasi ihailla.

Sitten seurasi matkamme opinto-osuus. Tutustuimme Bellmanin melodia- ja soinnutusoppiin Ollin johdolla. Tiukan harjoituksen jälkeen saimme aikaan hienon neliäänisen harmoonisen soinnutuksen kappaleeseen Tokayeria.

Illan päätteeksi pidimme konsertin, jossa esitimme lauluja vuosien varrelta. Konsertti sai hyvän vastaanoton ja aploodit olivat runsaat. Monien kuorolaisten mielestä laulut sujuivat paremmin kuin koskaan!

Matkalla hotelliin laulu jatkui kaanonilla: Lapin kulta, Lapin kulta…

Lauantai 9.6. Koimme oudon sääilmiön. Vettä satoi taivaan täydeltä. Koko matkan olimme saaneet nauttia auringosta ja todellisesta helteestä. Nyt oli vapaa päivä ja omatoiminen tutustuminen Budapestiin alkoi sateenvarjoja etsiessä.

Lähimetro ei kulkenut. Keskustaan teki kuitenkin mieli. Lippuautomaatit! Voi kauhistus! Onneksi aina on selvitty, niin nytkin. Jokainen pääsi tutustumaan kaupungilla haluamiinsa paikkoihin. Sadekin loppui ja helle jatkui.

Kuoron henki on aina ollut sellainen, että kaveria ei jätetä. Sama koski tätä matkaa. Kuljimme siis toinen toistamme tukien. Aina löytyi apu tarvitseville.

Illalla moni osallistui konserttiin Margit saarella. Osa lepäili hotellilla.

Sunnuntai 10.6. Lähdimme viinitilalle. Hilltop tila sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä kaupungista Tonavan mutkassa. Paikka on turistikohde ja sen viinit maailmankuuluja. Monet kuninkaalliset ostavat viininsä täältä.

Unkarissa on 135 rypälelajia. Kilosta rypäleitä saadaan 7,5 dl viiniä.

Oppaan kertoma tarina tuoreelle avioparille tarjotusta viinistä herätti hilpeyttä. Tarjottavan viini nimi oli Lampaanhäntä. Jos aviopari juo sitä pullollisen hääyönä, syntyy poika. Kaksi pulloa tuottaa kaksoset. Kolmen pullon jälkeen ei tapahdu mitään. Sen sijaan pariskunta nukkuu hyvin.

Kiersimme katsomassa tilan viinisammiot ja maistelimme eri viinejä.

Lauloimme kiitoslaulut Ilona oppaallemme. Puheitten ja lahjojen annon jälkeen olikin aika lähteä kohti kaupunkia ja aloittaa kotimatka.

Finnairin lento AY 1256 kohti Helsinkiä lähti lähes ajallaan. Lentokapteeni Jokela toivotti meidät tervetulleeksi lennolle.

Helsingissä oltiin iltamyöhällä. Siellä meitä odotti tuttu bussi tutun Eeva kuljettajan kanssa. Matkan aikana Olavi kiitteli hyvin järjestetystä matkasta Simo-Heikkiä ja Einoa. Kiitokseksi kuoro lahjoitti heille Karstula reput. Karstulaan saavuttiin maanantain puolella puoli neljän maissa.

Väsyneitä mutta onnellisia oltiin. Matka meni hyvin. Nyt kohti uusia haasteita!

Näin minä sen koin.

Eero Jokela