Piia Saarenketo oli mukana juhlimassa Harri Koskista, oman kylän poikaa, ja hän kirjoitti Keskisuomalaisen sunnuntainumeroon 22.11.2009 seuraavasti:

”Kun oman kylän poika voittaa, niin silloin juhlitaan. Ainakin Karstulassa. Ja jos juhlat järjestetään kauempana, niin silloin lähdetään yhdessä liikkeelle. Vaikka Helsinkiin asti. -En olisi ihan heti arvannut, että huumorilla heitetty ajatus johtaisi siihen, että perjantaina tänne saapuu linja-autolastillinen mieskuorolaisia. Mutta mikä voisi olla juhlavampi ohjelmanumero, totesi Koskinen perjantai-iltana työhuoneellaan järjestetyissä juhlissa. Mieslaulajien joukoista ei vapaaehtoisia matkaan lähtijöitä tarvinnut kauan hakea. Suurin osa porukasta sai järjestettyä aikataulunsa niin, että matkaan lähdettiin perjantaina aamupäivällä. Smokkipukuinen juhlijajoukko sai isännältään vain yhden ohjeen matkaansa. -Tulkaa juuri sellaisina kuin olette, toivotteli Koskinen puhelussa kesken linja-automatkan. Koko Mieslaulajien porukka oli valmis myöntämään, että kovin järkiperäisestä touhussa ei päiväretkessä Helsinkiin ole kyse. Mutta kukas sitä järkeä kuuntelee, kun tunteella mennään.
-Kun kotikylän poika pitää juhlat, niin totta kai silloin lähdetään, vakuutti Simo- Heikki Rosentröm. Tunteen lisäksi matkaan löytyi lopulta myös järkiperusteita. Kuorolaiset kertoivat arvostavansa suuresti sitä, että kansainvälisesti tunnettu muotoilija Koskinen mainitsee haastatteluissa usein kotipaikkansa ja arvostuksensa juuriaan kohtaan. -Samalla tavalla me halusimme tuoda esille sitä yhteisöllisyyttä ja luovaa hulluutta, joka Karstulassa vallitsee, Marja-Leena Lehtonen perusteli. Yleisön reaktioiden perusteella pääkaupungin valloitus aloitettiin tyylillä. Useammastakin suusta kuului esityksen jälkeen, mahtavaa, upeaa, erilaista sekä paljon muita ylistyssanoja. Ja saipa kuoro myös kovin kiireiset kaupunkilaiset pysähtymään hetkeksi. Avoimesta ovesta kantautunut laulu pysäytti useammankin ohikulkijan ihmettelemään, mistä oikein on kyse. Ja onnistuneesta matkasta taitaa kertoa myös se, että kotimatkalla linja-autossa ”Kultainen nuoruus” raikasi vielä kahden jälkeen yöllä. Ikinuorta porukkaa, nuo kuusikymppisen kuoron jäsenet.”