Tallinna 17.-19.9.2010
Karstulan Mieslaulajat Viron laulavan vallankumouksen lähteillä
Opintomatkalla vierailtiin kuorolegenda Gustav Ernesaksin kotona
Vaikka tunsimme itsemme pieniksi Tallinnan valtavalla laululavalla, lauloimme silti rohkeasti Sibeliuksen Finlandia-hymnin, mutta tuskin saatoimme edes kuvitella, miltä tuntuisi laulaa samalla lavalla yhdessä 15 000:n muun laulajan kanssa, kuten Viron laulujuhlissa tapahtuu joka viides vuosi!
Pieniltä näytettiin laululavan edustalla
“Kaksi suurmiestä”, kuten kuvan ottanut Olli Oikari letkautti; matkaraportin kirjoittaja (vas) ja Gustav Ernesaks
Käynti laululavalla oli osa Karstulan Mieslaulajien syksyistä opinto- ja virkistysmatkaa 17.-19. syyskuuta. Ainoa huono puoli reissussa taisi olla se, että Karstulasta oli lähdettävä jo kello 3.30 perjantaiaamuna, siis keskellä yötä, jotta ehdittiin laivalle Helsingin Länsisatamaan. Ainakin osa jalan tulleista joutui vaeltamaan Matkahuollolle säkkipimeässä. Mutta kun bussiin oli päästy ja matka alkoi, myös tunnelma kohosi nopeasti, ja aika harvat edes torkkuivat. Reitti kulki Keuruun kautta, ja kirkonkylältä lähdettyä mukaan poimittiin Riuttasalmen ja Kangasahon väliltä osa matkalaisista sekä Väätäiskylältä vielä Siltasalmen Launo.
Tallinnan-matkailun kuviot hallitsevan kuskimme Jyrki Hokkasen ohjeilla laivaan mentiin jouhevasti sen jälkeen, kun edellisenä päivänä Espanjan aurinkorannikolta palanneet Pirjo ja Eero Jokela oli poimittu Länsisatamasta mukaan, ja koko 53-henkinen joukkomme oli koossa. Puolenpäivän jälkeen laskeuduimme Tallinkin Superstarilta satamaan, bussiin ja hotelliin.
Portti Tallinnan vanhaan kaupunkiin
Lyhyen lepotauon jälkeen kiertelimme asiantuntevan oppaan johdolla omalla bussilla Tallinnan vanhaa kaupunkia ja kävimme myös kaupungin metsähautausmaalla Viron ensimmäisen presidentin Lennart Meren sekä tarunhohtoisen tenorin Georg Otsin haudoilla.
Tallinnan Metsähautausmaa. Tässä ollaan Lennart Meren ja Georg Otsin hautojen äärellä
Kiertoajelun jälkeen ilta vietettiin vapaamuotoisesti, ja porukka hajaantui pienempiin ryhmiin, jotka taas hajaantuivat kuka minnekin päin vanhaa kaupunkia.
Anneli ja Vello Mäeots ohjaamassa bassojen stemmaharjoitusta
Lauantaiaamuna Oikarin Olli yllättyi itsekin järjestämänsä ohjelman arvokkuudesta. Hän oli saanut ennen reissua yhteyden Vello ja Anneli Mäeotsiin, jotka hoitavat nykyisin museona ja tutkijaresidenssinä toimivaa virolaisen kuorosäveltäjän Gustav Ernesaksin hienosti remontoitua kotitaloa.
Gustav Ernesaksin kotitalo
Ernesaksia pidetään yhtenä keskeisenä vaikuttajana siinä tapahtumaketjussa, joka johti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1991 Viron toiseen itsenäistymiseen. Ernesaks asui talossa elämänsä viimeiset 40 vuotta, 1953-1993. Kun kuoroveljet jäivät talolle, Jyrki lähti viemään naisväkeä shoppailuretkelle Viron suurimpaan ostoskeskukseen, vajaan kymmenen kilometrin päähän Tallinnan keskustasta.
Me kuorolaiset jakauduimme kahteen ryhmään, tenoreihin ja bassoihin, ja sillä aikaa, kun bassot katsoivat Jarmo Jääskeläisen dokumenttiohjelman Ernesaksista, tenorit opettelivat Anneli Mäeotsin johdolla stemmansa M.Lippin ja A.Läten lauluun Kus Põhjalahe kohiseb. Dokumentin päätyttyä bassot siirtyivät stemmaharjoituksiin ja tenorit television ääreen. Toisen tunnin kuluttua kokoonnuimme taas yhteen ja lauloimme juuri oppimamme uuden sävelmän. Annelin mielestä laulu meni “loistavasti”.
Ennen lähtöä Ernesaksin talolta Piispasen Olavi luovutti Mäeotsin pariskunnalle vielä kuoron juhlakirjat ja Poikki, poikki -näytelmästä tehdyn cd:n. Sitten ajoimmekin suoraan laululavalle, joka ainakin ensikertalaista hämmästytti massiivisuudellaan. Valtavalle lavalle mahtuu kerrallaan jopa 15 000 laulajaa. Tallinnan laulujuhlilla, jotka Gustav Ernesaks 1940-luvulla, toisen maailmansodan jälkeen elvytti ja joita vietetään joka viides vuosi, on ainakin neljällä viime kerralla ollut mukana yli 800 kuoroa. Seuraavat juhlat ovat vuonna 2014.
Mukana olleet kuorolaisten vaimot olivat tällä kertaa ainoana yleisönä, kun kapusimme suuren lavan keskelle ja kajautimme Finlandia-hymnin vastapäisen katsomorinteen yläreunalla istuneen Ernesaksin patsaan läpitunkevan tarkkailun alla.
Sitten oli aika käydä Tallinnan-matkalaisille tärkeillä “vaate”ostoksilla, kuten Jyrki asian ilmaisi. Bussin tavaratilaan lastattiin tunnin kestäneen shoppailun jälkeen runsaasti “sisäistä villapaitaa”. Sen jälkeen olikin aikaa käydä ruokailemassa ja valmistautua illan juhlatilaisuuteen. Matkanjohtaja Simo-Heikki Rosenström oli hankkinut koko joukolle liput kansallisteatteri Estoniaan, jossa esitettiin Imre Kálmánin operetti Mustalaisruhtinatar, ensi kertaa viroksi käännettynä. Niillä, jotka eivät tunteneet operettia ennalta, saattoi olla jonkin verran vaikeuksia seurata tarinan kulkua, vaikka näyttämön yläpuolella kulkikin tekstitys sekä viroksi että englanniksi, mutta Tuula Tiaisen ja allekirjoittaneen yhteisen palaverin jälkeen saimme paluumatkalla selostettua oman käsityksemme jutun juonesta porukalle ainakin pääpiirteissään. Yleinen näkemys tuntui olevan, että oli oltu samassa esityksessä.
Operetin jälkeen palattiin viettämään iltaa Tallink City -hotelliin, kuka mitenkin, ja sunnuntaiaamuna, runsaan hotelliaamiaisen jälkeen edessä oli paluu koti-Suomeen. Aikaa oli kuitenkin sen verran runsaasti, että ehdimme piipahtaa kohutun pronssisotilaan patsaalla Tallinnan sotilashautausmaalla, jonne se pari vuotta sitten suuren metelin myötä siirrettiin kaupungin keskustasta. Vaikuttava patsas oli tuonakin aamuna runsaasti kukitettu, sillä, kuten monet matkalaiset havaitsivat, Tallinnassa kuulee vieläkin hyvin paljon venäjänkielistä puhetta.
Laiva oli paluumatkalla tupaten täynnä, sillä sunnuntai on Viroon suuntautuvien kylpylämatkojen vaihtopäivä. Kuljettajamme hieman laittoman neuvokkuuden ansiosta onnistuimme kuitenkin säästämään Helsingin Länsisatamassa arviolta puolisentoista tuntia, ja olimme satamasta ulkona jo vartin kuluttua siitä, kun laivan keulaportti avattiin. Jokelat jätettiin jälleen Helsinkiin jälkikasvunsa seuraan, ja loppumatka taittui sujuvasti niin, että viimeisetkin matkalaiset olivat kotona jo kello 22:n aikaan.
Jaakko Tahkolahti