Karstulan Mieslaulajat Turkissa 31.5.-7.6. 2015.
Karstulan Mieslaulajat ja sen Pallo hukassa –projektiin osallistuneet tekivät opinto-ja virkistysmatkan Turkin Alanyaan. Mukana oli useita projektilaisten perheenjäseniä. Kaikkiaan matkalaisia oli 60.
On hiekka polttavaa, taivas punertaa…
Edessäni puhdas meri on, lämpö auringon.
Kesäloma alkaa hymyillen, nyt jo tunnen sen.
Välimeren rannat odottaa, tule mukaan vaan.
Alanyan hiekat, voi kun onnistuis,
Turkin rannikolle laskeutuis, Terho, Tero ja Louis.
Alanyan hiekat vain sua odottaa…
Tule tänne, tunne lämpö sen, ole minun hetkinen,
ole minun hetkinen, ole minun hetkinen.
Toukokuun 30. päivän illalla lähdettiin Matkahuollosta linja-autolla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Koulut olivat loppuneet samana päivänä, olipa osa kuorolaisista juhlinut oman lapsensa ylioppilasjuhliakin. Tulossa oli koko yön kestävä reissu. Viimeisten matkalaisten päästyä kyytiin pysähdyttiin Vaajakosken ABC:lle tankkaamaan. Eipä siinä paljon nukuttu, ennen aamun kello neljää oltiin perillä lentokentällä. Aika hiljaista oli.
Finnairin kone Helsingistä lähti aikataulun mukaan klo 5.25. Perillä Turkin Gazipasassa oltiin aamulla klo 9.10. Lämmin aurinko oli meitä vastassa. Vajaan tunnin ajomatkan päässä oli Alanya ja hotelli Riviera. Majoittumaan pääsimme melkein heti ja tutustumaan lähiympäristöön. Osa meistä jaksoi melkein saman tien lähteä Aurinkomatkojen opastetulle kävelykierrokselle. Loput tulivat mukaan vasta Aurinkolaivalle. Siellä kaikenlaisten esittelyjen keskellä myös kuoro esittäytyi laulamalla. Ja hyvin esittäytyikin!
Maanantaina 1.6. suurin osa matkalaisista lähti mukaan Aurinkomatkojen retkelle Manavgatin maalaismarkkinoille ja jokiristeilylle. Markkinoilta tehtiin ostoksiakin, vaikka suurimmaksi osaksi taisimme vaan katsella. Myytävänä oli tosiaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, varsinkin ”aitoja piraattituotteita”. Jokiristeily tehtiin Manavgat-joella, joka oli kirkkaanvihreä ja turkoosi, kuten esitteissä mainittiin. Laivalla tarjoillun lounaan jälkeen saavuimme hiekkasärkille, jossa uimme ja otimme aurinkoa. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta.
Tiistaina ei ollut varsinaista järjestettyä päiväohjelmaa. Melko moni meistä kävi tutustumassa Kale-kukkulan linnoitukseen, joko kävellen tai taksilla. Edelleen ilmat suosivat meitä. Illalla lähdimme paikalliseen Heikin baariin, missä kuoro esiintyi ja vietti iltaa yhdessä. Ravintolan henkilökunta piti myös oman shownsa. Katu-uskottavuutta toi ohi kulkenut kameli… Keskiviikko oli jälleen päivä, jolloin kukin omatoimisesti tutustui kaupunkiin, sen nähtävyyksiin ja ostosmahdollisuuksiin.
Torstaina suurin osa meistä lähti retkelle Sapaderen kanjoniin ja Dimin tippukiviluolille. Kanjoni oli tosiaan aikamoinen luonnonnähtävyys, kalliot kohosivat jyrkkinä seininä vuoristojoen yllä. Puusiltaa pitkin pääsi katsomaan vesiputouksia ja muita luonnon ihmeitä. Käytyämme kanjonin päässä söimme lounasta ulkona ja jatkoimme matkaa tippukiviluolille. Luola oli myös vaikuttava, yli 300 metriä pitkä, valaistus sai mielikuvituksen liikkeelle. Reitti oli paikoin hieman hankala ja liukas, mutta ilman vahinkoja onneksi selvittiin. Tulomatkalla kävimme vielä kivipajassa ihailemassa käsityötaidetta. Illalla oli vuorossa vielä ruokailu ja esiintyminen paikallisessa tanssiravintola Mainingissa. Iltaan sisältyi nahkatakkien myynninedistämisesittely. Laadukkaat ja kohtuuhintaiset nahkatakit ovat näköjään suosittuja tuliaisia.
Perjantai-iltana oli varsinainen kuoron pääesiintyminen Hotelli Rivieran allas-alueella. Ilta oli lämmin ja kaunis, kuoro lauloi hyvin, sai aplodeja myös hotellin parvekkeilta. Ja taas laulettiin tuo Olli Oikarin uudelleen sanoittama ja sovittama Alanyan hiekat. Aurinkomatkan oppaat pyytelivät laulusta tehtyä äänitettä käytettäväksi omissa mainoksissaan. Eräs saksalainen puolestaan innostui pyytelemään meitä esiintymään Saksaan. Vieraaksi oli saatu myös kuoron hyvä ystävä, Pirjo, joka lomaili samaan aikaan Alanyassa.
Lauantaille ei ollut varsinaista järjestettyä ohjelmaa. Moni tutustui Alanyan ympäristöön vuokraamalla auton. Läheiset vuoristoalueet olivatkin aikamoisia nähtävyyksiä. Samoin moni tutustui jossakin vaiheessa turkkilaiseen saunaan eli Hamamiin ja oli pyöriteltävänä kuumilla kivillä…
Sunnuntaiaamuna varhain lähdettiin kohti Gazipasan kenttää. Lento lähti klo 10.15, perillä Helsingissä oltiin aikataulun mukaan klo 14. Matka oli onnistunut hyvin. Alanya yllätti siisteydellään ja korkealla tasollaan. Vaatimattomampaa ja köyhääkin Turkkia löytyi toki sitten turistipaikkojen ulkopuolelta. Turkinmatkoille ilmeisen tyypilliseen tapaan jotkut saivat jonkinlaisen vatsataudin, jopa kotiinvietäväksi.
Kiitos kaikille mukana matkanneille ja ennen kaikkea matkanjohtajalle, Simo-Heikille!